kuvailija.fi

Talviunilla

Erityisesti talvella korostuu se seikka, että valokuvatessa tulisi olla liikkellä auringon noustessa tai laskiessa, varsinkin jos haluaa kuviinsa värejä. Tällaiselle talviunta torkkuvalle nallekarhulle se on useimmiten vähintäänkin hankalaa.

Talvisin kaikki harrastukset ovat minulta ihan kadoksissa. Ei ole tullut juuri kuvailtua ja vielä vähemmän kätköiltyä. Olenkin tuntenut itseni sohvaperunaksi. Kroppa taitanee asettautua jonkinlaiseen lepotilaan. Mutta ehkäpä se elämä tästä vielä voittaa valon määrän jatkuvasti lisääntyessä.

Olympus on kyllä ollut mukana tavan takaa, mutta tasainen harmaus ei hirveästi ole houkutellut kuvaamaan. Eikä pelkkä maiseman sinivalkoisuuskaan innosta kauheasti iloittelemaan värien kanssa. Näitten ongelmien kanssa painiskellessani olenkin todennut, että usein kuva toimii parhaiten mustavalkoisena. Väreilläkin tulisi olla jokin merkitys.

Töissä sain viimein käyttööni sen haaveilemani EF 17-40mm f/4 L USM:n. Vielä en sen kanssa ole hirveästi päässyt ulkoilemaan, mutta hieman kuitenkin. Työkeikat ovat muutenkin olleet vähissä, mutta pääsin kuitenkin todistamaan Jopo-pyörien luovutusta kaupungin kouluille, Duudsonien vierailua Hirsikampuksella ja helmikuiseen tapaan tietenkin Umpihankihiihdon MM-kisoja. Oli muuten mainio keikka kaikin puolin, josta kiitos järjestäjille ja siivoille kämppäkavereilleni!